keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kotikisoissa

Postauksen kuvat on ottanut Hannamari Heikkinen.

Hengissä ollaan! Kangasalan kisat sujahtivat ohitse, seuraavana vuorossa olisi sitten Niihama. Näillä näkymin kisaan B-sennuissa nekin kisat, sillä käsi ei vielä kestä sitä yhtä ainoaa (1kpl) teknisen liikettä, jonka osaan. Mutta ei auta itku markkinoilla - mennään sillä mitä on (kuulostaa muutenkin jokaikisen vikeltäjän motolta).

Meidän uusin vikellystulokas, Lucca. Hän on sen verran lahjakas tapaus, että
kahdeksannella vikellyskerrallaan johdatti Saagan B-luokan voittoon.
Juoksuttajaamme lainaten: "ne on lahjattomat, jotka treenaa".
Ainiin, ja hän on muuten tamma.

Kangasalla toteutin tätä menemisen mantraa sen verran, että sain varsin kelvolliset pisteet ja olinpa vielä tyytyväinenkin kur-suoritukseen. Perikset menivät laiskahkosti, mutta suhteutettuna lähtötilanteeseen (sairaslomaan, vähäiseen treenaukseen ja heikohkoon käteen) sujuivat nekin ihan kelvollisesti. Tällä suorituksella hoitelin myös kirkkaasti kvaalit CVI Finlandiin, eli toivonmukaan pyörähdän sielläkin!

Nyt odottelen ikävässä välitilassa, että koska pääsen treenaamaan kunnolla. Koitan lukea vielä viimeiset puristukset pääsykokeeseen, suorittaa autokoulun viimeisen vaiheen sekä saada töitä. Lisäprojektina minulla on meidän vanhan sisätreenin elvyttäminen, joten olenpa sukkuloinut myös sähköpostin välityksellä TRS:n sekä Tampereen liikuntapalveluiden välillä. Muuttujia on vielä, mutta jospa me viimeistään syksyllä voitaisiin jo treenata oheisia yhdessä!

Myös Kaapo suoritui erinomaisesti, saaden yli 8,0 hevospisteet!

Tämän illan treeneissäkin oli jotenkin poikkeuksellisen hyvä fiilis. Nyt ehdin lämmittelemään paikat hyvin, vaikka maneesiin saapuessa oli todella ponneton jo vaisu fiilis. Vauhditon pituushyppy sujuu nyt niin, että matkaa taittuu n. 2,30m. Kokeilin myös käsilläseisontaa pukilla, eikä se tuntunut hassummalta käden puolesta.

Hevosella sain viimeinkin tehtyä ensimmäisen kunnollisen seisonnan saikun jälkeen. Taisin hihkua jo itse seisonnassa että "ompa helppoa!". Tästä rohkaistuneena kävelin takaperinseisonnasta hevosen selästä alas, joka on pitkään ollut tosi pelottavaa.

Kaikinpuolin jees päivä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti