sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Tämä päivä on toivoa täynnä

Moikka.

On äärettömän vaikeaa aloittaa tämä postaus.

Jospa aloitan toteamalla että mun käsi ei oo ihan okei ja jatkan sitten siihen hetkeen, kun kaikki tapahtui.

Käsi vielä sijoiltaan, odottelen röntgeniä.
Alma pelästyi Kirkkonummen aluevalmennuksessa ja minä seisoin takaperin. Alashan sieltä tultiin, vaan ei mitenkään hyvin. Heti maahan iskeydyttyäni tiesin, että nyt on jotain vinossa, ja niinhän olikin - oikean käteni luut. Seuraavaksi tulikin kipu, jota en mielelläni muistele. Pystyin lopettamaan huutamisen vasta kun kuulin ambulanssin äänen tallipihalta ja ensihoitajat tulivat maneesiin. Vaatteiden leikkaamisen jälkeen erottui selvästi kuinka käsi oli mutkalla kyynärpäästä alaspäin. Sormeni jäykistyivät kylmässä ilmassa istumisen jälkeen pihtiotteeseen, joka suli lämpimässä ambulanssissa. Minut laitettiin tippaan ja nukahdin rauhattomaan puoliuneen.

Jorvissa minut kuvattiin, tutkittiin ja kuvattiin jälleen. Lukemattomien kyynelten jälkeen olkavarren murtuma osoittautui vääräksi epäilyksi ja lopullinen diagnoosini oli kyynärnivelen luksaatio. Tämä tarkoitti sitä, että sijoiltaan mennyt nivel olisi reponoitava, pistettävä paikalleen. Toimenpidettä varten sain kaksi kertaa Oxanestia (vahva opiaatti, jota käytetään mm. leikkaus- ja syöpäkipujen hoitoon) ja Diapamia. Olen valitettavasti kipulääkkeiden suhteen kuin sieni, eikä esimerkiksi Oxanest vaikuttanut kipuihini juuri ollenkaan, joten myöskään ensimmäinen reponointi ei onnistunut. Sen jälkeen kun minuun oli pumpattu varmastikin koko sairaalan morfiinivarasto ilman mainittavaa vaikutusta, päätettiin kyynärnivel puuduttaa. Toinen reponointi onnistuikin yllättävän liukkaasti silläaikaa kun juttelin valmentajani kanssa seuraavan kauden kisaluokkajaoista. Reilun viiden tunnin jälkeen pääsin viimein kotiin väsyneempänä kuin koskaan ennen. Ajattelin painajaisen olevan viimein ohitse ja odotin kärsimättömänä päivää, jolloin pääsisin taas treenaamaan.

Seuraava viikko kului kulmakipsin kanssa. Kipsin kanssa oli lähes mahdotonta tehdä yhtään mitään, joten päiväni kuluivat sohvalla odottaen iltaa, jolloin pääsisin nukkumaan. Valopilkkuja viikossani olivat muutaman hyvän ystävän näkemiset ja pienet kakkukahvit. Perjantaina koitti päivä, jolloin käteni olisi taas vapaa. Kipsinpoiston aiheuttama ilo hautautui jälleen kyynelten alle, kun keltainen käteni paljastui kipsistä. Turvonneen ja heikon käden alapinnalle valuneet sisäiset verenpurkaumat muodostivat ison viininpunaisen läikän kyynärpään läheisyyteen. Pahinta oli kuitenkin käden liikerata, tai sen puute:


Jotain jysähti taas takaraivossa. Tieto siitä, ettei käsi sentään jää tuollaiseksi lohdutti vähän. Tajusin kuitenkin että kuntoutusprosessista tulisi saman painajaisen toinen näytös. Illan tullen silmäkulmiin hiipivät taas kyyneleet, jotka eivät olleet ehtineet vieriä päivän aikana.

Paljon hyvääkin on tapahtunut. Ensinnäkin se, että olin suorastaan epätodellisen onnekas. Luksaatioon liittyy lähes aina jonkun luun murtuminen tai vähintäänkin nivelsiteiden repeäminen. Minulle ei tapahtunut kumpaakaan, ja siksi kipsi voitiinkin poistaa jo viikon päästä onnettomuudesta. Varhainen poisto tarkoittaa myöskin sitä että pysyvän liikkuvuusvajeen riski pienenee ja toipuminen alkaa nopeammin.

Nyt tiedän myös että pistän täytäntöön aiemmin suunnittelemani tatuoinnin, kunhan käsi on vain siinä kunnossa, että sitä uskaltaa tatuoida. Varmasti seuraavan vuoden puolella kovia kokeneen kyynärtaipeeni alueelle ilmestyy eräs venäläinen sananlasku, joka on potkinut minua jo useamman vuoden eteenpäin.

Sain jotain mukavaa odotettavaa, nimittäin kutsun reserviupseerikoulun kurssijuhliin. Kuvista päätellen vain linnanjuhlat ovat näitä hienommat...!

Kipsin poistamisen jälkeen olen saanut myös itsenäisyyteni takaisin ja pystyn muunmuassa käymään itse suihkussa, koskemaan kasvojeni oikeaa puolta ja päälakea. Saan nyt yksin kuulokkeet sekä silmälasit päähän ja pois, pystyn solmimaan kengännauhat ja pujottamaan käteni takinhihaan. Jokainen uusi asia tekee minut niin onnelliseksi etten osaa edes kuvailla.

"Every setback is a setup for a comeback."

 

(PS. Ylempi ei ole tuleva tatuointini, siitä lisää kun sen aika koittaa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti