tiistai 9. elokuuta 2016

Hämeenlinnan kisat ja lohturuokaa

Mitä kuuluu?

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tietenkin.

Draamaa unohtamatta.

Lauantain perikset sujuivat niinkuin ne aina kisoissa sujuvat: huonosti. En tiedä mikä siinä on, mutta en osaa koskaan keskittyä niinkuin treeneissä, vaan tuntuu että fokus löytyy vasta vapaaohjelmassa. Se on harmi varsinkin, kun musta ne on menneet lähiaikoina jonkin verran eteenpäin.

Vapaaohjelmaverkassa tunnelma ei varsinaisesti ollut katossa, kun Kaapo kompuroi laukasta polvilleen. Olen seisomassa toinen jalka kahvassa, kunnes päädyn tutkiskelemaan pohjan koostumusta varsin läheltä. Ohimo pamahtaa ikävästi maneesin hiekkaan ja hetken näen vain tähtiä. Olo ei ole tukeva silloinkaan kun pääsen toisella verkkakierroksella kokeilemaan samaa liikettä uudestaan. Areenalle juostessa mietiskelen mahdollisia diagnooseja siihen asti kun hyppään selkään. Olosuhteisiin nähden teen ihan kelvollisen suorituksen, vaikka fiilis oli edelleen enemmän tai vähemmän hutera.

Paluumatkalla kotiinpäin kimppakyytimme kuski joutu jarruttamaan äkisti, sillä edelläoleva pysähtyy punaisiin valoihin. Takana ajava auto ei kuitenkaan reagoi ja ajaa kyytiautostamme vasemman takakulman pirstaleiksi. Vaikka nopeudet ovatkin alhaisia, täräyksen tuntee selvästi ja niskakin ehtii retkahtaa eteenpäin. Päätämme yhdessä, että tilanne vaatii irtokarkkia, jota allekirjoittanut ostaakin sitten itselleen ja suvulleen vuoden tarpeisiin. 


Sunnuntai alkaa teknisellä ohjelmalla. Areenalla kaikki menee ihan hyvin, kunnes olen kaulalla niidelissä ja Kaapo kompastuu jälleen. Seuraa romahdus hevosen selässä, josta saa usein tähtitieteelliset sanktiot ja tietty pahan mielen - Kaapo ressukka joutui olemaan alustana mun romahtamiselle. Loppuohjelma onkin vain pelkkää kiirehtimistä, ja fiilikset areenalta juostessa täysin nollissa. Olen onnistunut tekemään kaksi luokattoman huonoa suoritusta, ja ajatus vapaaohjelmasta kauhistuttaa jo etukäteen.

Välissä juoksutan muutaman C-yksinvikeltäjän ja -parin. Aaro on jatkanut omalla lunkilla linjallaan, eikä jännitä tänäänkään kisapaikkaa. Juoksutus menee ihan hyvin ja Aaro käyttäytyy areenalla siivosti. Pystyn sivusilmällä jopa vilkuilemaan käyntisuorituksia samaan aikaan kun koitan hoputtaa Aaroa kävelemään.


Vuorossa on vihoviimeinen vapaaohjelma, jota olen koko päivän jännittänyt. Verkan lähestyessä pelko hevosen kompastumisesta ja kaatumisesta on niin kova, että luulen pyörtyväni kun hyppään selkään. Lopulta juoksen kuitenkin areenalle tekemään vapaaohjelmani. Kaapo ei tällä kertaa kompastele, vaan saan tehtyä ehjän kürin, johon olen tyytyväinen.

Sunnuntain lohturuokana toimi Mäkkärin tuplajuusto, joka maistui paremmalta kuin milloinkaan aikaisemmin.

Iloa viikonloppuna tuottivat mm. kolmoisvoitto B-yksinvikellysluokassa, meidän laukkajoukkueen voitto ja tietysti kaikki nuoret vikeltäjänalut, joita pääsin kannustamaan juoksuttaessani Aaron käyntivikeltäjiä. Ehkäpä tästä on omalla kohdallanikin suunta vain ylöspäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti