keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Niin, mitä kuuluu?

Vapaaohjelmalle kuuluu... no, sitä mitä yleensäkin tässä vaiheessa kautta. Hämeenlinnan kisat tuo sellaista painetta, jota en vielä nyt haluaisi. Mutta ehkäpä sinne mennäänkin enemmän kokeilemaan.

Tekniselle kuuluu ei mitään. Viidestä liikkeestä osaan laukassa nolla. Yksi on vähän niinkuin aluillaan ja uskon että toisen saan harjoittelemalla aika nopsaan. Luulen silti, että Hämeenlinnaan lähden vain periksillä ja kürillä.

Polven kanssa ollaan lähtöpisteessä. Kortisonin vaikutus lakkasi jo heti ensimmäisissä treeneissä (huom. heppatreeneissä, sisätreeneissä se kesti kaiken pomppimisen) ja nyt se on hiljalleen tullut yhtä kipeäksi kuin ennen joulua. Jotenkin tää ei edes yllätä, ja taisin ennustaakin jotain tällaista viime videopostauksessa.

Lisäksi ennustan, että keväällä päivitystahti tulee säilymään yhtä epäaktiivisena kuin viime vuonnakin, sillä yliopistojen pääsykokeet lähenevät. Mä haen Tampereen yliopistoon lukemaan hallintotieteitä, ja toivonmukaan pääsen myös ykkösellä sisään. Jollekin sanoin aineekseni psykologian, mutta ajatukset muuttuivat ja tässä sitä ollaan.


Moni varmasti miettii että mitä ihmeen hallintotieteitä, mitä ne ees on ja miksi siitä valmistuu. Hallintotieteet on aika tuntematon taiteenlaji, mutta yksinkertaisimmillaan se on yhteiskuntatieteitä. Kyse on generalistitutkinnosta, eli en valmistu suoraan ammatiin vaan voin hyvin vapaasti seilata työmarkkinoilla (toivottavasti myös lamasta huolimatta). Musta voi tulla konsultti, toimistovirkailija, kunnanhenkilökuntaa, projektipäällikkö, hallintojohtaja tai vaikkapa käräjäsihteeri, riippuen täysin pääaineestani.

Jouduin lopettamaan tanssillisen voimistelun, joka todella harmittaa. Se vaihtui telinevoimisteluun, josta uskon kuitenkin olevan enemmän hyötyä vikellyksen kannalta. Olen muutaman kerran käynyt treenaamassa Ikurissa ja kivaa on ollut. Suurin osa on tuttua juttua, mutta paljon uuttakin on tullut. Esimerkiksi nojapuilla suoritettava heilunta oli ihan uusi kokemus ja puomilla taiteilu myös. Lihaskunto oli ehkä hienoinen pettymys, mutta ehkäpä se tästä vielä rankkenee.

Kiireinen kevät tulossa siis. Pysykää kuulolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti