keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Piikkipelkoisen painajainen

Otsikkohan sen jo kertoo. Kävin tiistaina lääkärissä tämän samaisen polven takia. Sen kunto ei ole pahentunut, mutta en tahtoisi kuitenkaan odottaa enää ja viettää polvikipujen vuosipäivää. Hyviä ja huonompia kausia on, jopa saman päivän sisällä, eikä kipu ole usein niin suurta, ettei sen kanssa pystyisi elämään. Nyt kun siirryn A-tasolle tahtoisin kuitenkin treenata täysipainoisesti ja esimerkiksi sennuperisten lankun 2. osa (periaatteessa takaa-alastulo ulkopuolelle) on aika kova liike polvelle, joka ei ole ihan täysin kunnossa.

Lääkärin suosituksesta päätin ottaa kortisoni-injektion, joka toivonmukaan rauhoittaisi tulehdusta. Kysymysmerkkinä on kuitenkin syy, miksi Hoffan rasvapatja on niin turvonnut.

Eli tämä alue täällä! Kuvan polvi liittyy tapaukseen.

Sitten tulikin se kaamea osa, eli piikittäminen. Pelkään ihan kuollakseni rokotteita, verikokeita ja muita piikkejä, vaikka tiedän, ettei toimenpide juurikaan satu. Oon kuitenkin oppinut vuosien mittaan sietämään noita tilanteita paremmin, ja nykyään pelkoni näkyy vain pinnallisena hengittämisenä. Pyydän yleensä, ettei mun tarvitse nähdä piikkiä missään vaiheessa, ja ettei lääkäri kerro koko toimituksesta yhtään mitään ("noniin nyt mä pistän sen täjän sun polveen ja noooooin se aine menee suoneen ei enää kauaa hei"). Suosittelen näitä kahta keinoa, mikäli olet tosi piikkipelkoinen ja ajatus rokotuksesta saa jalat veteliksi. Lisäksi kannattaa ihan oikeasti yrittää rentoutua eikä vain laskea sekunteja, koska jännittyneessä lihaksessa rokotusneula tuntuu ihan eri tavalla kuin rennossa.

Juteltiinkin tälläkertaa vikellyksestä (teen valistustyötä minne ikinä menenkin :D). Piikittäminen ei ollut kamalaa, varsinkaan kun pistettiin pienempi puudutuspiikki ensin. Injektioneula ei muuten tuntunut juuri miltään, paitsi silloin kun sitä jouduttiin kääntämään, jotta kortisonin saisi oikeaan paikkaan. Koko homman jälkeen tuli se epämiellyttävä osa, jossa puudutus lakkasi. Tuntui, kuin lumpion tilalla olisi ollut nyrkillinen märkää huopaa ja verisuonien paikalla villalankaa.

Injektion jälkeinen kipu ei tullut yllätyksenä, mutta ei tehnyt kokemuksesta yhtään mukavampaa. Ilta tuli kärvisteltyä sohvalla, mutta aamulla herätessä polvi oli melkein kivuton. Sain sen jopa ihan suoraksi ilman kipua. Edellisen kerran tämä suoristaminen on ollut mahdollista syksyllä 2014! Kello on käynnistetty ja muutaman liikunnattoman päivän jälkeen mulla on joululoma aikaa venytellä etureisiä, treenata pakaroita ja erityisesti mediusta sekä vahvistaa nilkkoja. Toivottavasti vuodesta 2016 tulee kivuton ja pystyn viimein treenaamaan kunnolla.

Tanssillisesta voimistelusta sen verran, että käytiin Vaajakoskella kisoissa ja jäätiin pisteen päähän pronssista! Päivä oli tosi kiva, ja sain nyt tuntumaa tanssimattoonkin, kun Liedossa käytössä oli jv-matto. Muutamia virheitä tuli esimerkiksi piruettisarjassa, mutta kroko onnistui hyvin ja sain jopa aplodit siitä.

Kävin myös maajoukkueleirillä Ruotsissa, vaikken maajoukkueeseen kuulukaan. Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut ja hyödyllinen, mutta myös psyykkisesti aika raskas syistä, jotka eivät blogiin kuulu.

Koitan saada jonkun yhteenvetopostauksen kuluneesta vuodesta aikaiseksi ennen uutta vuotta, joten hyvää joulua ja tässä kaikki tällä erää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti