maanantai 30. marraskuuta 2015

Menneestä ja tulevasta


Long time no ABC!

Tähän kohtaan pitäisi yleenä kirjoittaa ne pahoittelut kun ei ole musta paljon kuulunut täällä blogin puolella mutta sivuutetaan ne ja siirrytään suoraan Liedon voimistelukisoihin...


... pronssia tuli!

Päivä oli oikeen kiva ja muistin taas kuinka älyttömän upeita harrastuksia tanssi ja voimistelu on! Kisakatsomossa saa kyllä sellaisia sydämentykytyksiä kun joku ilmaisuvoimainen joukkue salpaa hengen taituruudellaan. Monta kertaa sain melkein kyynel silmässä nähdä, kuinka koreografia kertoo selvän tarinan alusta loppuun, wau! Tuli myös bongailtua Heta katsomosta ja kuten varmasti jotkut tietävätkin, Heta on joukkuevoimisteluveteraani kuten allekirjoittanutkin. Ihasteltiin siinä sitten hetki esityksiä kuin kunnon voimistelutantat ikään. Oli tosi mukava nähdä, Heta!

(c) Miina Jansson
Osallistuimme kahdella ohjelmalla kisoihin, sekä yli 16-vuotiaiden tanssillisen voimistelun sarjaan että vapaasarjaan. Kestävyyskunnon tärkeyden huomasi selkeämmin kuin vikellyskisoissa, sillä kisamatolle astelin yhteensä neljä kertaa, joten myös verkkoja kertyi neljä kappaletta. Kaksi ensimmäistä kertaa oli ennen kisojen virallista alkua, eli harkkavuoroja (voimistelukisoissa jokainen joukkue saa mattoaikaa 3-4 minuuttia, jossa tehdään ohjelma kerran läpi ja jos ehditään katsotaan vielä kuvioita ja asemointeja läpi) oli mulla kaksi ja itse kilpailuvuoroja saman verran. Jokaisella kerralla kun antaa kaikkensa 2,5 min ajan niin voin vakuuttaa että kolmannessa harkassa alkaa jo askel painaa... Loppukisat mentiin siis vain tahdonvoimalla ja viimeisessä loppuasennossa jalat tärisi niin, että matolta poistuminen oli vähän huteraa.


Tähän väliin surkuhupaisa tarina palkintojenjaosta! Päätimme, ettemme jää palkintojenjakoon vaan lähdemme tilausbussillamme takaisin Tampereelle säästääksemme aikaa. Pääsimme autoon ja koska piha oli ahdas, joutui kuskimme pyytämään muita tilausbusseja siirtymään vähän. Jostain syystä kuskimme päätti ajaa ruohoalueen poikki, joka oli keskellä pihaa. Kuten arvata saattaa, märkä ja mutainen maa ei kestä ison bussin painoa ja bussi jäi sutimaan paikoilleen. Kaiken kukkuraksi koko auto oli todella vinossa, sillä se jäi pohjastaan kiinni kiveykseen ja toinen puoli nousi ilmaan. Mun muistikuvissa bussin lattia oli melkein 60 asteen kulmassa, eli tosi vinossa. Menimme kisapaikan aulaan, josta muut olivat jo päässeet palkintojenjaosta ja valuivat kohti busseja. Jouduimme odottelemaan vielä tunteja hinausautoa, joten kävimme hakemassa tulokset kansliasta. Kappas vain - selvisi, että vapaasarjan pronssimitali kuului meille! Jos olisimme jääneet palintojenjakoon, olisimme saaneet mitalit heti emmekä olisi juuttuneet kiveykseen... Mikä ironia!



Alkupiruetti ohjelmasta, jolla sijoituimme pronssille
Vaajakoskella pidetään seuraavat kisat, joiden palkintojenjakoon ehkä sitten jäädään :D.

Välissä onkin myös Västeråsin treenileiri Ruotsissa, joissa värkätään vapaaohjelmia uuteen uskoon. En ole ihan tyytyväinen omaan küriini vielä, toivottavasti saan sitä muokattua sopivaksi.




Toinen ohjelma, jolla emme yltäneet ihan sijoituksille

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti