tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tää on uusinta blingii

Aah. Olo on kuin Gatsbylla konsanaan. Pikaisen ja mielenvikaisen suosikkitanssitarvikeliikkeen rundin jälkeen fiilis on autuas ja kukkaro tyhjä. Askel on kevyt ja kassin sisältö loistava - kirjaimellisesti.


Pieni materialistinen minäni nauttii suuresti saamastaan uudesta materiasta, ja toinen luova minäni suunnittelee jo mitä hullumpia ja näyttävämpiä pukuja. Perfektionistinen puoleni taas pistää kapuloita rattaisiin hokemalla "loistavat puvut vasta loistavaan vikellykseen". Pyh pah. Seuraavissa kisoissa loistan kuin tuhat aurinkoa, vaikka vikeltäisin kuinka kömpelösti. Aloittelijakin saa olla tip-top.

En muista, olenko täällä blogin puolella maininnutkaan, mutta olen tehnyt kaikki pukuni lähes kokonaan tai osittain itse. En siksi, että olisin jotenkin tosi hyvä käsitöissä, vaan yksinkertaisesti siksi, etteivät taskuni ole koskaan suoranaisesti pullisteleet mammonasta. Joukkuekavereiden kommenteista päätelleen pukuni ovat olleet ihan onnistuneita - ja hyvä niin. Suosittelen kokeilemaan puvun tekemistä ainakin osittain itse, vaikka ei olisikaan täysin suvereeni käsityöihminen tai ompelukoneella surruttamisen Kimi Räikkönen. Käsinompelu on nimittäin yllättävän helppoa (ja aikaavievää, myönnän), eikä siihen vaadita erityslahjakkuuksia (toimin itse elävänä esimerkkinä yleisesti ei-lahjakaana ihmisenä). Sen lisäksi, että säästät muutaman euron, saat puvun, jolla on paljon tunnearvoa.


Mulle itselleni puvuntekoprosessi on osa kisoihin valmistautumista siinä missä pakkaaminenkin. Joskus pistän vapaaohjelmamusiikin taustalle pyörimään ja meditatiohetki on valmis. Saatan lopettaa ompelemisen kesken kun joku aivan-sairaan-makee-kombo pälkähtää mieleeni ja sitä onkin sitten joko fiilisteltävä omituisesti hytkymällä tai kokeiltava olohuoneen sohvapöydällä.



Kangasalan kisat lähestyy kovaa vauhtia, ja muutoksen tuulia puhaltaa muultaki suunnalta. Tuulet ovat kuitenkin positiivisia, ja voi olla, että lähitulevaisuudessa pääsen kertomaan niistä täällä blogin puolellakin. Kisoihin olisi tarkoitus saada periksiä parannettua, etenkin heittoja. Jostakin täytyisi kaivaa myös se seisonta; en voi uskoa, etten osaa vieläkään seistä laukassa. Täytyy luottaa muihin periksiin ja erityisesti vapaaohjelmaan (joka on täysin uudessa uskossa).

Toivotaan näiden kisojen menevän vähän paremmin kuin Takkulan. Nyt on onneksi tuttu hevonen alla, ja osa saikkuillessa menetetyistä lihaksistakin on jo palannut. Puuttuva palanen on enää kadonnut itseluottamus, eikä sekään varmasti ole vielä kauaksi ehtinyt.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti