lauantai 3. tammikuuta 2015

Tulevaa vuotta (ja vähän vanhaakin)



Heipähei, ja uskomattoman hyvää vuotta 2015! 

Joulukuu ja vuosi 2014 on ohi. Joulu ja joulunaika ovat ihania, mutta jokseenkin kiireisiä. Joka harrastuksen joulunätökset pukkasi päälle, mutta yhtään stressiä en ottanut. Paitsi että otin mä vähäsen. Oikeestaan aika paljonkin.

TTNV:n joulunätöksestä nimittäin. Naisten tiimi esitti meidän syyskaudella harjoitteleman koreografian, joka oli mun mielestä kovin herkkä ja naisellinen. Tunteita piti näkyä ja liikkeiden hengittävyyttä korostettiin. Vähän on toi joukkuevoimistelun liikekieli hukassa näin monen taukovuoden jälkeen, joten koreografian oppimisen lisäksi päänvaivaa tuotti myös liikkumiseen keskittyminen, liikkeessä eläminen.


Kuten äsken sanoin, koreografian opettelu on ollut tosi vaikeaa. En yleensä opi mitenkään erityisen hitaasti uusia juttuja tai liikesarjoja, mutta nyt tuntui, että tarvitaan tuhat toistoa ihan pelkän kahden kasin muistamiseen. Jostain syystä otin tän asian tosi raskaasti, eikä itkukaan välillä kaukana ollut. Joukkuevoimistelu on kuitenkin niin rakas harrastus, että jaksoin tehdä sen eteen paljon ylimääräistä duunia - ja lopputuloksena näytös meni kuin menikin hyvin. Pari virhettä tuli tehtyä, mutta tsemppi pysyi koko ohjelman ja hyvä niin. :)

Vikellyksessä joulunäytöksiä oli kaksi kappaletta: toinen Niihaman Horseshowssa, joka oli aika hieno tapahtuma. Koko juttu oli maksullinen, ja esiintyjiä runsaaasti ja mikä kivointa: todella monipuolisesti monesta erilaisesta lajista. Taitoratsastusta, katrilli, vikellystä... En ollut itse näkemässä muiden esityksiä, sillä verkka, meikki ja kampaus veivät oman aikansa. Katsojia oli kuitenkin runsaasti, joten uskon esitysten olleen ihan huikeita!

Meidän esiintyminen meni ihan okei. Alina vaan ei jostain syystä ollut kovin yhteistyökykyinen valojen loisteesssa ja hevosettomassa maneesissa... Muutaman kierroksen rallituksen jälkeen päätettiin, että menen selkään ja toivon, että Alina rauhoittuu. Vaan turha luulo, hevosen voi saada pois villistä preeriasta, mutta villiä preeriaa ei saa koskaan hevosesta. Juoksin melkein niin lujaa kuin kintuista lähti, ja pääsin Alinan vierelle. Kahvasta tarratessa mua vietiin kuin pässiä narussa :D Välihyppyyn pyysin suosiolla punttausta. Tein oman osuuteni kunnialla loppuun, ja niin teki muutkin. Muutaman kierroksen jälkeen hevonen väsyi ja alkoi siirtymään raville kymmenen askeleen välein, mutta vikeltäjät suoriutuivat erinomaisella pokerinaamalla hevosen metkuista.

ilmeeni kun juoksin Alinan perässä
 Toinen joulunäytöksistä pidettiin Tavelassa, ja vaikeudet alkoivat heti kaviot putsattuani. Kaapon toinen takajalan kenkä oli löysällä ja pois paikoiltaan, mutta kuitenkin niin tiukasti kiinni, ettemme saaneet sitä irroitettua. Mulla alkoi pienoinen kylmä hiki hiipiä otsalle, kun kävin vaihtoehtoja läpi mielessäni. Extempore pukkishow ei houkutellut, muttei myöskään Aarolla käynnissä vikeltäminen. Onneksi pääsimme kuitenkin esiintymään Kaapolla, sillä hevonen ei ollut epäpuhdas eikä reagoinut vikeltämiseen. Esiinnyimme tällä kertaa ilman musiikkia, koska musiikit oli lähetetty liian myöhään. Vähän se latisti tunnelmaa, mutta muuten esitys meni hyvin kaikkien osalta.

Valitettavasti kuvia ei ole kummastakaan esityksestä, mutta tässä hyvän ystäväni Iinan kanssa otettuja talvisia metsäkuvia!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti