lauantai 24. tammikuuta 2015

Halki, poikki ja pinoon

Fiilikset tulivatkin jo otsikossa. Nimittäin olo on kuin katujyrän alle jääneellä. Ei ole yhtäkään paikkaa, mikä ei sattuisi tai olisi jollain tapa rikki. Polvet, ranne, takareisi, nilkka... Ennen vasen nilkka oli jatkuvasti kipeä, mutta parani kuitenkin ajan kuluessa. Tämä polvivamma taas ei tunnu parantuvan koskaan. Se on rasituksessa oireeton, mutta treenin jälkeen sattuu ja naksahtelee kuin viimeistä päivää. Maanantain fysioterapeutti on mun ainoa toivoni saada tietää, mikä siellä mättää. Huoh. Haluaisiko joku vaihtaa polvensa mun kanssa?

Tänään kävin pyörähtämässä aluevalmennuksessa Järvenpäässä. Valmennus oli Piirosen telinevoimisteluhallissa ja alustoina toimivat pukki ja permanto. Aloitettiin pukilta, jossa tehtiin kür-ohjelmaa uudelleen ja uudelleen. Joka toistossa sain jotain uutta ajateltavaa ja nyt on tosi hyvä fiilis ohjelman suhteen. Vinkit ja korjaukset osuivat ihan nappiin ja tekivät mun ohjelmasta heti jotenkin ryhdikkäämmän!


Toinen tunti oltiin permannolla (tai mikälie joustava alusta) Hetan johdolla tekemässä voimaa ja akroa. Voin sanoa, ettei paljon naurattanut kuukauden täyden liikkumattomuuden jälkeen (ks. yllämainitut syyt). Hiki virtasi kuin Volgan alajuoksulla ja naaman väriä en halua edes kuvailla, kun yritän pitää tämän blogin myös lapsille sopivana.

kässärifiilikset

 Käsilläseisonnat loistivat kyllä poissaolollaan. Jostain syystä ne eivät tänään onnistuneet sitäkään vähää mitä yleensä. Mutta leuka ylös ja uuteen nousuun :D Kyllä ne sieltä vielä palautuu mieleen.

 Keskittymiskyky herpaantuu sitä vauhtia, että taidan lopettaa postauksen tähän. Sitä ennen mainitsen, että tuo ylläoleva mekko on mun vanhojenmakkoni kaikessa kauneudessaan. Vanhat on jo ihan pian, mutta vielä ei jännitä. Paitsi että sillon on perjantai 13. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, moi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti