maanantai 1. joulukuuta 2014

Välähdyksiä

Moikka ja ihanaa joulukuuta! Mä en millään jaksa uskoa, että jouluun on niin kovin vähän aikaa! Tajuamisesta alkaakin yleensä se hirveä stressi ja härdelli, kun joululahjat, koeviikko ja muut valmistelut rysähtää kerralla niskaan. Hassua, miten paljon kiirettä voi tarvita niin rauhalliseen aattoiltaan. Toisaalta saattaa olla, että esivalmisteluista johtuva stressi ja kiire ovat osasyitä aaton seesteisyyteen, ken tietää?


Joululahjatoiveita ei oo ainakaan vielä tullut mieleen (paitsi oma kämppä :D) enkä tällä hetkellä sen kummemmin tarvitsekaan mitään materiaa. Tietysti vikellys- ja voimistelukamat ois aina tervetulleita. Jos rohkeutta saisi pakettiin käärittynä, tilaisin 20. Sitä nimittäin uupuu ja paljon, niin arjessa kuin treeneissäkin :D

Yksi hartaista toiveistani ja otsikossa mainituista välähdyksistä toteutui jo ennen joulua - nimittäin valokuvat treeneistä. Hevostalli.netin kautta löytynyt harrastelijakuvaaja halusi tarttua haasteeseen vikellyskuvaajana, ja niin sitä sitten treenattiin kameran linssin edessä. Kerrankin jotain muuta kuin niitä ikuisia kolmen megapikselin töhryjä! Tämän postauksen kaikki kuvat on ottanut Saija Hirvi, ja näin ollen niitä ei saa kopioida tai levittää. Älkää välittäkö mun keskittymisilmeistä :D Treeneissä harjoiteltiin Niihaman HorseFortessa esitettävää Joulushowta varten. Kaikki paikalle siis 14. ja 20.12 klo 14.00: luvassa hevoskatrillia, vikellystä ja vaikka mitä!


Toisenlaisia välähdyksiä sain aluevalmennuksessa. Tuntuu, että sain siitä tällä kertaa paljon enemmän irti kuin ennen. Ajateltavaa ja uusia ideoita tuli roppakaupalla, ja motivaatio tuntuu olevan ihan huippulukemissa. Anni oli Tavelassa valmentamassa viime lauantaina ja treenaajia oli viisi kappaletta. Alunperin piti olla kuusi, mutta koska Suomen tunnetusti huonoimman nettipalvelun, Kipan, takia suunnitelmat menivät mönkään, eikä ilmoittautuminen onnistunut... Viisi oli tosin hyvä lukumäärä, sillä kerrankin oli aikaa pureutua jokaisen ongelmakohtiin ja tarjota kattavasti parannusehdotuksia. Pidän Annin valmennustyylistä paljon. Anni on vähäsanainen ja joskus myös teräväkatseinen, mutta yksinkertaiset kehut ja kritiikit toimivat aina. Lisäksi Annin valmennuksesta jää aina jotain pureskeltavaa myöhemmällekin. Kuten ylempänä sanoin, lauantaina sain äärettömän osuvia neuvoja, joiden uskon vaikuttavan koko vikellykseeni.


Myös Kaapo sai Annilta kullanarvoisia neuvoja, jotka johtivat lopulta siihen, että Kaapo toimi paremmin kuin koskaan ennen. Eron huomasi todella selkeästi, joten tulevaisuudessa meidän kaikkien vikeltäjien täytyy keskittyä enemmän pehmeyteen ja tasapainoon, sillä se oli Kaapon kannalta ratkaiseva parannus. Jotenkin sitä unohtaa, ettei vikellys ole hevoselle yhtään sen rennompaa kuin ratsastuskaan. Hevonen tekee suuren työn tasapainottaessaan parhaimmassa tapauksessa pää ylösalaisin keikkuvaa vikeltäjää ja itseänsä ympyrällä, laukaten samaan aikaan pehmeästi ja kolmitahtisesti selän läpi. On se meidän Kaapo niin hieno ♥ (kunhan vikeltäjät vain muistaisi auttaa sitä :) )!

Joukkuevoimistelussa hiotaan koreografiaa TTNV:n joulunäytöstä varten. Kaunista, ihanaa ja niin helvetin vaikeaa! En todellakaan muistanut, kuinka vaikea laji joukkuevoimistelu on, varsinkin näin ruosteiselle kehäraakille :D Olen muutamassa kuviossa eturivissä, ja se hermostuttaa munlaista ihmistä, joka jännittäessään unohtelee asioita. Puolet ajasta mulla ei siis ole ketään, jolta voin pahalla hetkellä luntata unohtuneet askeleet... Uskon, että näytös onnistuu ihan hyvin, kunhan vaan muistan rauhoittua ja hengittää. Hymy tulee väkisinkin, saanhan kuitenkin tehdä sitä mistä tykkään.

Palaillaan seuraavassa postauksessa! (Ilmeisesti tammikuussa, mikäli postaustahti jatkuu tällaisena :D)

Ja ainiin: jee tasa-arvoinen avioliittolaki! Jee tasa-arvo! Jee rakkaus! ♥


2 kommenttia:

  1. Hei siistiä! Löysin aikalailla vahingossa tän sun blogis ja on hienoa päästä seuraamaan muidenkin vikeltäjien kuulumisia :'). Itsekin aloitin syksyllä tanssillisen voimistelun (aikalailla joukkuevoimistelua, mutta rennommalla otteella - enemmän vartaloita kuin hyppyjä tai tasapainoja) kolmen vuoden tauon jälkeen. Ja ai että, mikä nostalgia siinä tulikaan! Ja samalla herätys, kuinka kaikki aktiivinen liikkuvuus voikaan kadota :D ... & samat jäätävät fiilikset täälläkin eturivissä!

    Mutta tosiaan pointtihan oli, että ihailen sun motivoitunutta otetta treenaamiseen - se kyllä palkitaan. Olis kiva jutskailla enemmän, niin toivottavasti edes nähtäis jossain valmennuksessa tai kisoissa :)

    -Heta
    http://hetaslife.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Nyt mulle tulee vähän stalkkkeri fiilis, koska mä olen jo pidemmän aikaa seurannut sun blogia ja hiljaisesti kokenut sielujen sympatioita, koskaan kuitenkaan rekisteröitymättä lukijaks... Oon tainnut myös ahdistella sua joskus instassa esittämällä hämäriä kysymyksiä vikellysvyöstä :D Ja tottahan toki tunnistan sut myös kisoissa, mutta tyydyn tarkkailemaan maneesin varjoista :D

      Nyt kun on nolot paljastukset saatu alta pois, niin voisin kiittää luottamuksesta - toivon itsekin että joku päivä ylitän sen maaliviivan. Vaikka näillä maaliviivoillahan on vähän taipumusta siirtyä kauemmaksi ja kauemmaksi sitä mukaa kun niitä saavuttaa :)

      Joukkuevoimistelun arvon tajuaa vasta kun sen menettää, ainakin itse vannoin neljä vuotta sitten että nyt mä siirryn hevosiin, enkä enää koskaan palaa! ... Ja kuinkas sitten kävikään.. Tanssillinen voimistelu kuulostaa tosi kivalta, siitä on vaan harmillisen vähän videoita tubessa. Ehdottomasti yksi laji bucket-listissä! Mulla ainakin on vähän se tanssillisuus hukassa, eli ihan tarpeeseen tulis...

      Poista