perjantai 17. lokakuuta 2014

Strawberry swing


Eipä ole mustakaan kuulunut pitkään aikaan, mutta nyt kuuluu!

Taidan jättää jahkailemiset sikseen ja mennä suoraan asiaan: muistatteko, kun viime postauksessa ihastelin vanhaa harrastustani joukkuevoimistelua? Ympäri mentiin ja yhteen tultiin - nimittäin minä ja voimistelu! Aloitin sennujoukkueessa harjoittelun pari viikkoa sitten ja huhhuh mikä nostalgiapläjäys! Grand jetét ja relevét olivat iloisesti unohtuneet ja tekniikkakin vähän niin ja näin, mutta kunnialla selvittiin myös niistä lihaskunto-osioistakin. Syksyn esityskoreografian opettelu on jo hyvässä vauhdissa, tosin muistui taas mieleeni, kuinka hitaasti opin koreoita... Lisäksi ranne on ollut jo pidemmän aikaa kipeä, samoin myös sisäpohkeet. Kaikesta huolimatta fiilikset ovat olleet korkealla, kun saa tehdä sitä, mitä rakastaa (ainakin heti vikellyksen jälkeen eniten). On se vaan niin upea laji!

ilmeeni kun ekat jv-treenit olivat ohi

Vikellykseen ei kuulu uutta, tasaista treenausta vuoden 2015 maajoukkuehakuleiri silmissä siintäen. Yksi meidän tyttö sinne menee jo tänä vuonna, ja ai että mua jännittää miten käy!

Edessä oleva "urakka" jännittää myös. Toimin pari viikkoa apuvalmentajana, sillä aikaa kun oikea valmentaja on poissa. Ohjeita on kuusi A4-arkkia ja olen mä ennenkin pitänyt yksittäisiä tunteja, mutta organisoiminen saa kyllä kylmä hien otsalle. Mä en ole mitenkään järjestelmällinen ihminen, ja kasa tuntemattomia numeroita ottamassa yhteyttä (mieluiten kaikki samaan aikaan) on ajatuksena aika hermostuttava, puhumattakaan maneesivarauksista (unohdin...), vikellyskamojen roudaamisesta kahviosta maneesiin, jouluohjelman (jossa itsekin esiinnyn) harjoittelemisesta, juoksuttamisesta,  autokyytien huolehtimisesta ja kaikesta muusta, mikä mun pitää muistaa. Onneksi mulla on paljon apujoukkoja, johon voin hädän hetkellä turvautua, kiitos teille!

Tänään kävin Oonan kanssa kuvaamassa, tällä kertaa ei suunnistettu rannalle, vaan harjun "metsiin". Mun mielestä kuvista tuli tosi kivoja! Kuvissa näkyvä takki on uusi, ostin sen kamalan vanhan takin tilalle ja tykkään: superlämmin ja kevyt!

Yleisfiilikset on tosi hyvät ja treenimotivaatiokin aika korkealla. Vähän noi kipeät ranteet ja muut hidastaa menoa, mutta toivotaan että ne siitä elpyisivät kahden viikon treenitauon aikana. Koulu ei juuri nyt höngi niskaan, ja se tuntuu hyvältä. En ole hirveän ahkera kouluhommien kanssa, mutta toisaalta en pidä seiskoista tai kutosista... Kunnianhimo ja laiskuus, siinä vasta yhdistelmä :D Ainoa ikävämpi juttu, joka on vielä edessä, on rakkaiden vuokraheppojen hyvästeleminen. Aika ei riitä kaikkeen, ja päätin että nyt saa ratsastus poistua kuvioista. Ikävä tulee noita heposia, mutta ehkäpä Kaapo ja Alina paikkaavat reikää sydämessä.

Tässä olikin varmaan kaikki tällä erää: näihin kuviin, näihin tunnelmiin, moi moi!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti