tiistai 9. syyskuuta 2014

Hevosia ja haaveilua

No heipä hei vaan, nyt ehdin viimein istahtaa bloggerin ääreen. Päivät on täysiä mun mittapuullani, joku tehosuorittaja varmaan viettäisi leppoisia päiviä mun aikataulullani... Treenaan tällä hetkellä viisi kertaa viikossa, ja lisäksi teen oheisia itsenäisesti. Laskeskelin, että liikuntaa mulla kertyy noin 16 tuntia viikossa, ja liikan kakkoskurssi siihen päälle. Vähän jäädään siitä nuoren urheilijan yli 20h/viikko -suosituksesta, mutta näillä mennään.

Vikellyksessä ei mitään maatamullistavaa, tasaista tahtia eteenpäin. Edistysaskel tapahtui pari viikkoa sitten, kun pääsin ensimmäisen kerran laukassa Kaapon selkään. Al Capone IV, eli tutummin Kaapo/Kaapeli/Kaappi/Kapu (nuorimmat vikeltäjät ne on kovia keksimään nimiä :D), on säkäkorkeudeltaan 170 ja risat, jossain luki muistaakseni 176cm. Kaunis ja sulava ei ole niitä adjektiiveja, joilla mun sammakkohyppyä voi kutsua, mutta tästä se lähtee. Ei kukaan ole seppä syntyessään jne jne...

Uusin tulokas, Aaro! (c) Equillence, Tavela
 
Hevosrivistömme saavat luultavasti vahvistusta Aaro-hepasta, jonka tutustuttaminen vikellykseen aloitettiin aivan just. Aaro suhtautui hyvin vikellykseen, vaikka lähestymiset jännittikin. Selässä touhuilusta ei välittänyt tuon taivaallista ja rentoutui selvästi kun huomasi että tää selässä vipeltäminen on tuttua juttua. Uskon, että Aarosta tulee mainio hevonen uudelle aloittelijaryhmälle, kunhan saa tarpeeksi aikaa totutella niihin lähestymisiin.

Muita vikellyshevosiamme ovat tällähetkellä Alina III ja Al Capone IV. Molemmat todella sympaattisia tapauksia ja varsinaisia kullanmuruja. Alina (jota itse kutsun Alluksi), on ollut Oulussa vikellyshevosena. Se on aika pieni eikä vielä kovin lihaksikas, mutta yritteliäs, kiltti ja kärsivällinen. Allulla on todella tasaiset askellajit, ja lisäksi osaa ainoana hevosena maailmassa Alina-askellajin. Alinan heikohkosta lihaskunnosta johtuen se ei jaksa pyörittää laukkaa, ja siitä onkin tämä jännittävä mutta tasainen ravi-laukka-sekamelska saanut nimensä! Allu on symppis pakkaus, joka on ainakin mun sydämestä varastanut ison osan.

Alina III

Al Caponea vähän sivusinkin jo ylempänä. Kaapo on siis melko iso herra, jonka tunnistaa vaaleanruskeasta pohjaväristä ja valkoisesta laikusta. Kaapo on letkeä kaveri, joka joskus häsläilee omiaan, mutta vikellyksessä keskittyy useimmiten. Sillä on hyvät askellajit ja Alinan tapaan Kaapokin on kärsivällinen vikeltäjiä kohtaan. Sillä on isot liikkeet verrattuna Alinaan, ja tuomareiden mukaan hyvä, kolmitahtinen laukka.

Kaapo näytöksessä, (c) Equillence, Tavela

Itselläni on joukkuevoimistelukuume päällä, ja toivon, että asialle tapahtuu jotakin. Viitisen vuotta on kulunut siitä, kun lopetin joukkueessani ja aloitin ratsastuksen. En kadu päätöstä, sillä en usko, että olisin löytänyt vikellystä ilman ratsastusta. Harmittaa tietysti se, ettei taidoista tai notkeudesta ollut enää mitään jäljellä, kun sitä viimein tarvittiin... Suuntaan kaiken tarmon nyt vikellykseen ja oheisharjoitteisiin, ja aika näyttää tapahtuuko tällä saralla mitään. Nyt kiitän ja kuittaan, ensi postaukseen!

- Venla

Loppuun vielä kuva tästä upeasta lajista ja upeasta OVO Teamista ♥



6 kommenttia:

  1. Missä päin harrastat?

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mulla olis nyt niitä kuvia... vieläkö sulla löytyy kiinnostusta bannerintekoon :D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onnistuu kyllä edelleen! Laitatko kuvia blogiin, sähköpostiin, flickriin...?

      Poista
    2. tein niistä erillisen postauksen blogiin :)

      http://timanttilinna.blogspot.fi

      Poista